MIKSI MITEN KUKA LASTENKODIT ILMOITTAUTUMINEN YHTEYSTIEDOT INFO  











Kummin kirje
Helmi-, maaliskuun vaihteessa tehdyllä kummimatkalla oli mukana Marjut Koskela Oulusta.
Marjut kirjoitti matkan jälkeisistä tapahtumista. 28.06.2004
    Kummimatka kevättalvella Hynylään oli ikimuistoinen. Työstin sitä pitkin kevättä monella eri tapaa sekä tekstien että kuvien avulla. Prosessi oli jo kesää kohti tasoittumassa, kunnes suruviesti Aunen kuolemasta saavutti Suomen ja asiat aktivoituivat mielessäni uudelleen. Viimeisimmässä ystäväkirjeessä Marja, Ritu ja Mirkku vetosivat meihin, että yhteistyö jatkuisi meidän suomalaisten työn tukijoiden ja Intiassa työtä tekevien välillä, vaikka Ammagaru onkin poissa keskuudestamme. Tämä kirje ei saanut minussa aikaan minkäänlaista heräämistä, vaan ainoastaan sitä meille hitaasti syttyville suomalaisille niin tyypillistä hymistelyä ja nyökyttelyä kuullessamme ns. hyvästä asiasta, johon on helppo yhtyä. Menin kuitenkin torstai-iltana heti konferenssialueelle saavuttuani suorinta tietä lähetystelttaan Intia- ja kummilapsiosastoille, osittain siitä syystä, että olin luvannut toimittaan kuviani esittelykäyttöön. Perjantaiaamuna palasin kummilapsiosastolle uudelleen, sillä en ollut onnistunut vielä tapaamaan Hannua edellisiltana. Siinä Hannun kanssa keskustellessani paikalle sattui sukulaismies Oulusta. Ehdotin hänelle kummilapsen ottamista ja hän tarttui ehdotukseeni kertoen harkinneensa asiaa useita kertoja vaimonsa kanssa. Nytkin hän meinasi ensi keskustella asiasta kotona, mutta tuli kuin tulikin siihen tulokseen, että enempi keskustelu aiheesta lienee tarpeeton, niin pienestä menoerästä kuukausittain on kysymys. Ensimmäinen kummi jäi ns. koukkuun ikään kuin sattumalta. Myöhemmin illalla tapaisin lapsuudenystäväni, jolle myös mainitsin asiasta. Hän oli heti valmis ottamaan kummilapsen itselleen ja aikoi ehdottaa esimiehelleen, että firma ottaisi toisen lapsen yhteisvastuullisesti kannatettavaksi. Olihan hänen eläkkeellä olevalla äidilläänkin puolikas kummikannatus vastuullaan. Olin löytänyt tehtävän! Lauantai-iltana kummimatkalaisten tapaamisessa minulle paljastui, että Hynylässä oli sillä hetkellä 40 lasta, joilla ei ollut omaa kummia. Sain selkeän näyn Jumalalta, että minun tulee tehdä asialle vitavani. Lauantain ja sunnuntain aikana koin ihmeellistä johdatusta liikkuessani konferenssialueella. Tunsin olevani ikään kuin pelinappulana suurella konferenssipelilaudalla ja jonkun suuremman käden liikuttelevan minua monenlaisia reittejä pitkin ja pysäyttävän milloin mistäkin syystä pelin sääntöjä noudattaen. Ehdin toki osallistua useisiin eri tilaisuuksiin; raamattutunneille, tietoiskuihin, paneelikeskusteluihin, ilta- ja myöhäiskokouksiin, mutta merkillisellä tavalla ollessani siirtymässä kohteesta A kohteeseen B minun reitilleni sattui ihmisiä, joille tunsin tarvetta esittää kummilapsiasiaa. Laserkatseeni havaitsi otollisia henkilöitä tai pariskuntia jopa kokousteltan tai kentän toiselta laidalta asti. Kaiken kaikkiaan tuon kahden päivän aikana, joina omistauduin tälle asialle, keskustelin asiasta 25 – 30 henkilön tai pariskunnan kanssa. Huomattavan suurella osalla heistä oli jo jonkinlainen kannatuslapsi jossain päin maailmaa jonkin järjestön kautta, hyvin monilla toki Fidan. Ne, joilla ei kummilasta vielä ollut sanoivat miettineensä asiaa usein, mutta asia oli vain jäänyt hoitamatta. Niinpä niin, kovin tuttua meille kaikille. Minun tehtäväni olikin tehdä kummilapsen ottaminen niin helpoksi, ettei ollut mitään syytä siirtää asiaa tuonnemmaksi. Ja helppoahan se olikin. Voin koko sydämestäni vakuuttaa, että suoraveloitukseen ohjattuna 30 euron kannatusmaksua kuukaudessa ei tavallinen suomalainen palkansaaja edes huomaa. Eläkeläiset, opiskelijat, työttömät tai muuten poikkeuksellisessa taloudellisessa tilanteessa olevat henkilöt ovat tietenkin asia erikseen. Me hädin tuskin piipahdamme maitokaupassa tuolla rahalla, jolla kaikesta osaton lapsukainen saa Hynylässä kodin, ruuan, vaatteet, koulupaikan sekä kristillisen kasvuympäristön. Varmemmaksi vakuudeksi uskalsin luvata joillekin harvoille epäröiville, että mikäli lapsen kannatusmaksu jossain elämän tilanteessa käy ylivoimaiseksi, otan itse lapsen kustannukset vastattavakseni. Kaikista puhuttamistani ihmisistä vain yksi suhtautui asiaan hikan kielteisesti ja pari perhettä varautuneesti. Voittopuolisesti vastaanotto oli siis suorastaan kiitollista. Ja minä puolestani koin suunnatonta iloa jokaisesta kummiksi ryhtyneestä ja tiedän, että heistä iloittiin taivasta myöten. Tämä konferenssi oli paras kokemani ainakin tällä vuosituhannella. Pidin itseäni suunnattoman etuoikeutettuna saadessani olla omalta pieneltä osaltani myötävaikuttamassa siihen, että Aune Hynyn aloittama jo puoli vuosisataa kestänyt upea Jumalan siunaama työ jatkuu ja voimistuu Intiassa. Toivon, että hankkimalla tarvittavat 40 uutta kummia voimme välittää myös Mirkulle, Marjalle ja Ritulle rohkaisevan viestin täältä Suomesta siitä, että me edelleen seisomme heidän rinnallaan ja tuemme heitä kaikin käytettävissä olevin keinoin; rukouksin, varoillamme sekä pitämällä tätä työtä esillä kotiseurakunnissamme ja missä ikinä sitten liikummekaan. Vetoan myös muihin kummeihin ja Intian työn ystäviin. Olemme varmasti jokainen saaneet kokea itsemme siunatuiksi kun olemme voineet osallistua pienellä panoksella Intiassa tehtävään työhön. Emmehän pidä tätä asiaa itsekkäästi omana tietonamme vaan tarjotkaamme ystävillemme ja tuttavillemme mahdollisuutta tulla mukaan kummirenkaaseen. Jollekulle voi tietenkin jokin muu kohde olla lähempänä sydäntä ja se on hyvä niinkin, mutta etenkin me, jotka olimme noiden etuoikeutettujen kummimatkalaisten joukossa voimme täydestä sydämestämme kertoa Hynylän pyyteettömästi tehdystä ja hedelmällisestä työstä ja suositella sitä kohdetta, jonka parhaiten tunnemme. Monet uskovat muistakin kristillisistä piireistä oman herätyksemme ulkopuolelta ovat valmiita liittymään työn tukijoihin. Onhan Aune Hynyn työ laajalti tunnettua ja se nauttii suurta arvostusta paitsi kristillisissä piireissä myös niiden ulkopuolella. Juuri nyt on Hynylän aika! Juuri nyt on oikea hetki kutsua ystäviä, tuttavia ja vieraampiakin mukaan yhteiseen ponnistukseen.

    Siunattua kesää kaikille!
    Marjut Koskela, Oulu
www.masula.net Aune Hynyn lastenkodit Intian Machilipatnamissa