MIKSI MITEN KUKA LASTENKODIT ILMOITTAUTUMINEN YHTEYSTIEDOT INFO  











PASTORI PAULI VIJAYAWADASTA JA HÄNEN ELÄMÄNSÄ

LAPSUUS

Isäni. Job Veerapaneni kasvoi ortodoksisessa hinduperheessä, mutta ollessaan 19-vuotias, hän kokemansa ihmeen kautta oppi tuntemaan Jeesuksen Jumalana. Isälläni oli astma. Hän meni kukkulan laelle ja siellä Jeesus ilmestyi hänelle ja paransi isän yhdessä hetkessä. Jeesuksen kohtaamisen yhteydessä hän sai kutsun mennä saarnaamaan evankeliumia. Lapsuuteni sain olla hurskaassa ilmapiirissä ja aloin lukea säännöllisesti Raamattua sekä rukoilla. Jumala näytti minulle monia näkyjä ja ihmeellisiä unia. Menestyin myös koulussa hyvin – olin 7. luokalle asti aina luokan paras tai toiseksi paras.

Kun siirryin yläasteelle, opiskelut sujuivat hyvin vuoden verran, mutta sitten aloin solmia huonoja ystävyyssuhteita. Aloin karata koulusta, kuljeksia kaduilla ystävien kanssa ja käydä elokuvissa. Ero Jumalaan alkoi kasvaa ja lopetin rukoilemisen. Enää en pystynyt keskittymään opintoihin, muistini alkoi huonota ja kaikki johti siihen, että epäonnistuin 10. luokan matematiikan kokeissa. Aloin tehdä kovasti töitä matematiikan kanssa ja uusintakokeissa pääsin läpi. Edessä olivat Intermediate-tason opiskelut ja fysiikasta tuli nyt uusi, vaikea aine. Olin hämmästynyt, kun läpäisin kaikesta huolimatta kokeet. Aloin jälleen miettiä Jumalan armon suuruutta ja vanhempieni esirukouksia.

YLEMMÄT OPINNOT JA USKOONTULO

Viimein sain kerätyksi niin paljon lähtöpisteitä, että saatoin pyrkiä insinööriopistoon Maharasthran osavaltioon, mutta isälläni ei ollut tarpeeksi rahaa opintoihini! Isäni sanoi silloin minulle: ”Rukoillaan ja mennään sitten Amma Garun luo pyytämään apua. Jos Jumala niin hyväksi näkee, hän voi avata oven Amma Garun kautta.” Niinpä menimme seuraavana aamuna Machilipatnamiin tapaamaan Amma Garua. Selitimme tilanteen hänelle, mutta vastaus oli: ”Meillä ei ole riittävästi rahaa auttamaan sinua”. Lounaan jälkeen hän meni huoneeseensa lepäämään, me luovuimme toivosta ja päätimme palata kotiin. Menimme illalla hyvästelemmän Amma Garun ja hän sanoikin: ”Rukoilin iltapäivällä asian puolesta ja minulle tuli voimakas tunne, että Jumala tulee auttamaan ja sinun on jätettävä hakemuksesi yliopistoon.” Siinä oli minun elämäni käännekohta. Ilman sitä elämäni olisi jatkanut kulkemistaan yhä kauemmas Jumalasta.

Ensimmäisenä opiskeluvuotena yliopistossa aloin lukea jälleen Raamattua ja käydä kirkossa joka sunnuntai. Menin myös kokouksiin Machilipatnamiin, jossa puhujana oli saarnaaja Sam Kamalesan. Jumala puhui minulle suoraan, tein parannuksen ja luovutin koko elämäni Jeesuksen käsiin. Olin kokenut syntien anteeksisaamisen! Olin astunut uuteen, ihmeelliseen elämään. Herra antoi takaisin kyvyn muistaa asioita. Kasteelle menin v. 1992 ja myöhemmin samana vuonna täytyin Pyhällä Hengellä. Pian voitin kaksi opiskelutoveriani Herralle ja aloin myös rohkaista toisia uskovia.

JUMALAN ERITYINEN SUUNNITELMA

Sain insinöörin opiskelut päätökseen v. 1994 ja tulin Machilipatnamiin, jotta Amma Garu siunaisi minut ja sen jälkeen päätin lähteä Hyderabadiin etsimään työtä. Saarnaaja Väinö Viikilä on tuohon aikaan Intiassa ja Amma Garu pyysi minua olemaan hänelle tulkkina. Minä vastasin: ” Ei, Amma Garu, minun on mentävä heti etsimään työtä Hyderabadista”. Amma Garu tokaisi: ”Ei, työn haun voit tehdä myöhemmin. Nyt sinä olet täällä ja autat kuukauden verran Väinöä”. Siitä alkoi yhteistyöni Väinö-veljen kanssa. Otin myöhemmin aikaa olla 40 vuorokautta paastossa ja koin selvästi, että Pyhä Henki haluaa minun antautuvan kokoaikaiseen evankeliumin työhön. Yliopistossa ollessani aloin erottaa enemmän aikaa rukoukseen. Monta kertaa rukoilin tuntikausia. Aloin ymmärtää, että Jumalalla oli jokin suunnitelma elämääni varten. Kuitenkin halusin saada työtä ja antaa rahaa vanhemmilleni. Heidän halunsa oli lähettää minut Amerikkaan jatko-opintoihin ja työhön. Itsekin halusin samaa. Toisaalta Jumalan ääni puhui minulle evankeliumin työstä. Olin kuin kahden tulen välissä. Kun veli Väinö tuli Intiaan v. 1994, Jumala oli puhunut hänelle profeetan kautta, että Jumala oli valmistamassa Pyhällä Hengellä täyttynyttä nuorta miestä hänelle työtoveriksi. Kun hän näki minut, hän tiesi, että työtoveri on tuossa. Mutta tuossa vaiheessa Väinö-veli ei puhunut mitään, enkä minäkään kertonut sisäisestä taistelustani. Jonkin ajan kuluttua menin Hyderabadiin etsimään työtä, mutta myös Herran ääni jatkoi puhumastaan ja varoitti rahan etsimisestä. Tottelin Jumalan ääntä ja palasin kotiin. Menin tapaamaan Väinö-veljeä ja rukoilemaan hänen kanssaan. Silloin hän kertoi saamastaan profetiasta ja rohkaisi minua antautumaan Jumalan työhön. Nyt oli minun aikani tehdä lopullinen luovuttautuminen. Mitä hyödyttäsi, jos hankkisin tuhansia rupiita, mutta menettäisin Jumalan tahdon! Ihmiset tosin pitivät minua hölmönä, kun jätin työn etsimisen sikseen ja lähdin Jumalan valtakunnan työhön. Olihan Intiassa kova tarve insinööreistä ja työtä olisi ollut helppo saada. Kun Väinö Viikilä oli palannut Suomeen, rukoilin ja paastosin 40 vuorokautta ja etsin Jumalan voitelua. Olin jonkin aikaa Maharastrassa veljien parissa, sillä siellä oli uskovien keskellä herätyksen aika. Paaston aikana Jumala puhui minulle Jeremian kirjan luvusta yksi, jakeista 5 – 10. Muistin oman lapsuuteni ja sen, mitä olin kuullut syntymästäni. Olin viides lapsi perheessäni ja minun ei haluttu syntyvän. Äiti käytti lääkkeitä saadakseen aikaan keskenmenon. Monet ihmiset pilkkasivat vanhempia, koska he tiesivät heidän köyhyytensä ja silti heillä oli niin monta lasta. Jumala kuitenkin armahti, että sain syntyä maailmaan ja tiesin, että minua varten oli Jumalalla oma suunnitelma. Aloin tulkata Väinö Viikilä ja ajaa hänen autoaan. Kun oli aika avioitua, sain puolisokseni sisaren, joka oli valmis pyhittämään elämänsä Jumalan työlle, vaikka hänellä oli hyvä yliopistollinen koulutus. Hän oli mikrobiologi. Väinö Viikilän kanssa vietetyt vuodet olivat hyvää aikaa. Sain monta hengellistä opetusta, aloin ymmärtää enemmän rukouksen valtaa ja voimaa. Olimme todella kuin Elia ja Elisa!

Väinö Viikilä palasi Suomeen v. 1998 viiden vuoden viisumin mentyä umpeen ja vaimoni alkoi hätäillä tulevaisuudestamme. Minä vain sanoin vaimolleni: ” Ole rauhassa, Herra avaa oven omalla ajallaan”.
Eräänä päivänä Jumala näytti unen vaimolleni ja sanoi: ”Minä avaan oven Hyny Amma Garun työyhteydessä”. Järjellä ajateltuna mieletön uni! Päivät kuluivat, eikä mitään näyttänyt tapahtuvan. Eräänä aamuna veli Prakash Lal tuli juttelemaan kanssani CCDP:n (coastal community development project)työstä, jonka tarkoituksena oli vahvistaa ja perustaa seurakuntia sosiaalisen työn kautta. CCDP toimi Full Gospel Church of Indian yhteydessä. Aloin ymmärtää, että Jumalan näyttämä uni alkoi toteutua. Otin vielä kuukauden verran aikaa ollakseni Herran edessä ja vasta sitten otin työn vastaan projektipäällikkönä. Ymmärsin hyvin, että työni tulisi olemaan väliaikainen. Veli Prakash Lal opetti johtamistaitoa ja antoi minulle paljon mahdollisuuksia eri aloilla. Hän oli hyvä johtaja.

ISÄN KUOLEMA JA SEURAKUNTATYÖ VIJAYAWADASSA

Isäni, pastori Job meni Herran luo vuoden 1998 syyskuussa palveltuaan Häntä 46 vuotta, siitä 36 vuotta Amma Garun työyhteydessä Full Gospel Church of India´ssa. Isä perusti seurakuntia ympäri Krishna-lääniä. Muutama vuosi ennen kuolemaansa hän perusti seurakunnan Vijayawadaan ja siitä työstä Jumala alkoi puhua minulle ja vaimolleni. Teimme työtä viisi päivää viikossa Machilipatnamissa, lauantaina tulimme Vijayawadaan, jossa meillä oli rukouskokous klo 10.00 – 16.00, yöksi menimme äidin luo Mangalagiriin ja sunnuntaina meillä oli kaksi kokousta Vijayawadassa. Olimme sitoutuneet voittamaan sieluja! Alussa meitä oli 20 – 25 uskovaa. Seurakunnallamme oli käytössä uskovan omistama savimaja, johon mahtuu juuri ja juuri 20 ihmistä. Loput 10 – 15 olivat majan ulkopuolella kuuntelemassa Jumalan Sanaa. Rukous oli se, mitä teimme eniten. Ihmeitä alkoi tapahtua hindujen parissa. Eräs naineni tuli usein kokouksiimme ja hänellä oli vain ongelmia, ei mitään muuta. Aviomies oli jättänyt muutama kuukausi aikaisemmin ja hänen oli tultava toimeen jotenkin lasten kanssa. Rukoilimme ja paastosimme hänen puolestaan ja toisen viikon aikana alkoi tapahtua: mies käveli suoraan kirkkoomme ja teki parannuksen. Alkoholi jäi, perheeseen tuli rauha ja mies alkoi auttaa meitä Herran työssä. Jumala paransi useita särkyneitä avioliittoja 3 – 5 kuukauden aikana lauantaisten rukouskokousten seurauksena. Aloimme seurakuntana rukoilla isompaa paikkaa, kun emme enää mahtuneet pieneen savikirkkoon. Vuodet menivät, seurakunta kasvoi, ihmeitä tapahtui ja jano voittaa sieluja kasvoi. Viimein osan kuulijoista oli istuttava kadun laidalla ja siellä kuunnella julistusta. Me etsimme kirkolle paikkaa, mutta mistään ei tuntunut löytyvän sopivaa.

KIRKON IHME

Aloitimme vaimoni kanssa rukoilla ja paastota marraskuun 22. päivänä vuonna 2000 neljänkymmenen päivän ajan. Paaston 13. päivänä klo 4.30 aamulla torkahdin hetkeksi rukousmatolle ja vaimoni jatkoi rukousta. Yhtäkkiä huone täyttyi tulen hehkulla, enkelit puhui kielillä ja kulkivat ympäri huonetta. Vaimoni oli saanut näy Herralta. Paaston 14. päivä Herra ilmestyi meille jälleen ja näytti vaimolleni luvun 190, 190, 190 seinälle. Hän kertoi näyn minulle, mutta emme me käsittäneet, mitä näky tarkoitti. Itse aloin tulla jo epätoivoiseksi, kun yritin etsiä sopivaa kirkon paikkaa Vijayawadasta ja sitä ei löytynyt. Aloin jo epäillä, josko paikkani oli siellä ollenkaan. Rukouksessa puhelin Jumalalle: ”Jos on todella Sinun tahto, että teen työtä Vijayawadassa, näytä minulle tämän viikon aikana kirkon paikka. Muuten lähetä tänne joku toinen”. Juuri tuohon aikaan Jumala pani halun Väinö-veljen ja Amma Garun (Aune Hyny) sydämeen auttaa työtämme Vijayawadassa. Ja saman viikon aikana löysimme kirkolle paikan. Annoimme uskossa 5000 rupiita ennakkomaksua lauantaina ja menin Machilipatnamiin. Maanantaiaamuna menin tavan mukaan tulkkaamaan Väinöä raamattukouluun. Matkalla Jeepissä kerroin hänelle tontin ostosta ja Väinö-veli oli hämmästynyt. Jumala oli puhunut hänelle lauantaina, että hänen tulisi antaa rahaa Vijayawadan työhön. Väinö meni suoraan Aune Hynyn puheille ja he molemmat antoivat uhrinsa kirkon tontin ostoon. Entäpä tuo luku 190, joka tuli kolme kertaa näyssä? Paikan koko oli 190 neliöjaardia, me ostimme sen 190,00 rupiilla ja kun aloitimme rakennuksen, meillä oli 190,00 rupiita käytössä! Herra näytti meille vihreää valoa mennä eteenpäin. Meille se oli ihme, kun Hokkasen ystävät Multialla ja Lehtoset Jyväskylästä tulivat käymään Intiassa, panivat omat menonsa sivuun ja antoivat rahaa kirkon rakentamiseen. Koko kirkon rakentamisprojekti oli ihmeitten täyttämä. Jokainen hiekkakuorma ja tiili oli kuin uusi Jumalan ihme. Kunnia Kaikkivaltiaalle Jumalalle!

KOKOAIKAISENA PASTORINA VIJAYAWADASSA

Jumala kehotti jättämään työn sosiaalisessa projektissa ja kun Full Gospel Church of Indian vanhimmat veljet hyväksyivät asian, muutin Vijayawadaan 5.1.2002 ja aloitin työn uskon varassa. Aloitimme rukouksesta ja 7.1. alkaen meillä oli 12 tunnin rukousryhmä siten, että klo 6:sta aamulla ilta 6:en kuusi sisarta olivat jatkuvasti rukouksessa. Me uskoimme, että tie voittoon kulkisi rukouksin ja vain yksin rukouksen kautta. Vijayawadan kaupunki on täynnä epäjumalia ja hindutemppeleitä kuin Ateena Paavalin aikana. Kanaka Durga-jumalattalren temppeli kukkulan laella on hyvin kuuluisa. Kanaka Durga on voiman jumalatar ja useimmat hänen palvojistaan paastoavat 40 vuorokautta vuodessa, pukeutuvat punaiseen pukuun paaston aikana ja uhraavat tukkansa paaston päätteeksi jumalattarelle. Joka vuosi miljoonat jumalattaren palvojat tulevat Intiasta ja jopa Saksasta asti hänen temppeliinsä. Myös Aijappa-jumalan palvojien lukumäärä on jo sadoissa tuhansissa ja lisääntyy vuosi vuodelta. Kirkkomme paikka on kommunistien asuntoaluetta ja ympärillä on voimakkaita hindukyliä, joten haastetta riittää. Mutta me luotamme Herraan, että Hän, joka toi meidät tänne, pystyy kirkastamaan nimensä myös täällä. Seurakunta on kasvanut uusilla uskovilla ja rukoussolut toimivat joka päivä kaikissa työpisteissämme.

KYYNELELEET MUUTTUIVAT ILOKSI

Olin ollut avioliitossa vaimoni Ghiitan kanssa jo kahdeksan vuotta, emmekä olleet saaneet lasta. Intiassa ihmiset ajattelevat, että se on Jumalan kirous. Menin erääseen kokoukseen kaukaiseen paikkaan tammikuussa 2004 ja Jumala puhui minulle, että hän siunaa meitä ruumiillisesti, hengellisesti ja lukumääräisesti. Samat sanat Jumala puhui samana yönä myös vaimolleni. Kun jaoin oman kokemukseni vaimolleni, hän oli varsin hämmästynyt, kun Jumala oli puhunut samat asiat samana aikana myös hänelle. Aloimme rukoilla yhdessä lupauksen täyttymistä ja lupaus näytti toteutuvan ja --- särkyvän, sillä vaimolleni tuli keskenmeno. Olimme iloinneet hetkin ja nyt olimme epätoivossa. Kävin 21 vuorokauden paastoon ja jälleen Jumala alkoi puhua. Kutsuimme Väinö-veljen puhumaan kolmen viimeisen paastopäivän aikana ja Jumala puhui hänen kauttaan Samuelin kirjan ensimmäisestä luvusta Hannasta. Sanoma kosketti koko seurakuntaa. Puheen jälkeen tuli vielä profetia, jossa Jumala lupasi parantaa jonkun kohdun. Vaimoni itki kuunnellessaan profetiaa ja rukoili, että juuri hänen kohtunsa parantuisi siinä hetkessä. Kuukauden kuluttua vaimoni alkoi odottaa lasta ja elokuun 17. päivänä meitä siunattiin kauniilla ja terveellä tytöllä, vaikka raskausaika oli hyvin vaikea. Väinö-veli kutsuu aina tytärtämme ”ihmelapseksi”. Ympärillä asuvat hindut ja kommunistit, joitten tapana oli nauraa lapsettomuuttamme, tunnustavat nyt Jumalan suuruuden.

TYÖ SLUMMILASTEN KESKUUDESSA

Eräässä kotirukouskokouksessa vuodatimme sydämemme Herralle ja pyysimme uutta näkyä työssämme. Kokouksen jälkeen eräs pastori rohkaisi meitä aloittamaan lasten työn. Pidimme ensimmäisen raamattuleirin lapsille slummialueella, ja viiden päivän aikana me saimme 100 lasta. (vuonna 2006 500 lasta) Viimeisenä päivänä kutsuimme lapset vanhempineen kirkkoomme ja julistimme heille evankeliumia. Aloitimme myös kahdeksan pyhäkoulua, joissa on kaksitoista opettajaa ja n. 300 lasta. Me rukoilemme, että saisimme kirkkoomme 1000 uskovaa ja 1000 lasta. Me menemme kaduille ja pidämme ulkoilmakokouksia hindualueilla. Muistattehan meitä rukouksin.

Paul Choudary

www.masula.net Aune Hynyn lastenkodit Intian Machilipatnamissa