MIKSI MITEN KUKA LASTENKODIT ILMOITTAUTUMINEN YHTEYSTIEDOT INFO  













Aune Hynyn elämä - puoli vuosisataa Intian lasten auttamiseksi

Lähetystyöntekijä Aune Hyny syntyi Pyhäjärvellä ja muutti Ouluun kaksitoistavuotiaana. Henkilö-kohtaisen uskonratkaisunsa Aune Hyny teki joidenkin sukulaisten uskoontulon vaikutuksesta 16-vuotiaana Pelastusarmeijassa. Vuoden kuluttua hän liittyi Oulun Helluntaiseurakuntaan.
Pitkä matka Pyhäjärveltä Machilipatnamiin
Vuonna 1935 Oulussa vieraili Kiinan lähetyspioneeri Toimi Yrjölä, joka voimakkaalla persoonallaan myötävaikutti helluntaiherätyksessä suoranaisen lähetysaallon syntyyn. Henkikirjoittajan toimistossa työskennellyt Aune Hyny koki myös kutsumusta lähetystyöhön. Hänen suunnitelmissaan oli perustaa muotiliike Ouluun ja näin hankkimillaan varoilla kannattaa lähettejä eri puolilla maailmaa. Vähitellen Aune kuitenkin koki, ettei Jumala ollut niinkään kiinnostunut hänen rahoista vaan ensisijaisesti hänestä itsestään. Kymmenen vuoden ajan Aune Hyny valmistautui määrätietoisesti lähetystehtäväänsä toimimalla kotiseurakunnassaan erilaisissa vastuutehtävissä, opiskelemalla englantia ja hankkimalla varoja. Vuonna 1947 seurakunta siunasi hänet Englantiin kieliopintoihin. Siellä Aunelle selvisi lopullisesti, ettei hänen kohdemaansa olekaan Kiina vaan Intia. Intiassa 14 lapsen orpokotia johtanut Armas Halonen kutsui Aunen sijaisekseen lähtiessään itse Amerikkaan. Vastoin yleisiä odotuksia viisumi ja matkaliput järjestyivät ja helmikuussa 1951 36-vuotias Aune Hyny matkusti Susan-nimisellä höyrylaivalla Bombayhin matkaseuranaan mm. nuori amerikkalainen näyttelijätär Elizabeth Taylor. Lyhytaikaiseksi tarkoitetusta sijaisuudesta muodostui ensin seitsemän vuoden pesti, mutta kaiken kaikkiaan yli puolen vuosisadan työrupeama Intian itärannikolla, Bengalinlahden rannalla sijaitsevassa Machilipatnamissa, Andra Pradeshin osavaltiossa.
Pienestä alusta mahtaviin mittoihin
Viidenkymmenen vuoden aikana Aune Hynyn ensimmäinen oma kahdeksan lapsen lastenkoti on kasvanut vertaansa vailla olevaksi kokonaisuudeksi. Lastenkoteja on seitsemän ja niissä yhteensä noin 500 lasta. Lisäksi "Hynylässä" on oma peruskoulu ja lukio. Kouluissa on oppilaita 1600 sillä niitä käy omien lasten lisäksi lapsia ympäröivistä kylistä. Kymmenluokkaisessa "Haini Schoolissa", kuten Hynylän koulu hauskasti paikallisten suussa taipuu, opiskelu on ilmaista ja opetussuunnitelma on Intian valtion hyväksymä. Valtio myös avustaa koulua maksamalla osan opettajien palkoista. Osa kuluista rahoitetaan suomalaisten kummikannatusmaksuilla ja muilla lahjoituksilla. Lastenkodit toimivat kokonaan kummivanhempien tuen varassa. Lastenkotien ja koulujen ohella toteutetaan mittavaa sosiaalityötä. Aune Hyny perusti mm. muutama vuosi sitten intialaisittain ainutlaatuisen vanhustenkodin. Kansan keskuudessa Aune Hyny sai pian arvonimen Ammagaru, Kunnioitettu Äiti. Vuosikymmenten aikana tuhannet lapset ovat saaneet kodin ja sitä kautta elämisen mahdollisuuden Hynylässä. Koulua ovat käyneet kymmenettuhannet lapset ja nuoret. Osa Hynylän lapsista on ammattiin valmistuttuaan saanut myös työpaikan kodin suojista opettajina, lastenhoitajina tai muissa tehtävissä. Lukemattomat ovat myös ne lastenkodin kasvatit, jotka ovat menestyneet opiskelujensa jälkeen elämässään yhteiskunnan eri osa-alueilla poliiseina, pastoreina, rehtoreina jne. Aune Hynyn käynnistämän työn tuloksena Machilipatnamin alueella on 80 seurakuntaa ja kirkkorakennuksia on rakennettu saman verran. Päätoimisia pastoreita seurakunnissa toimii noin 90 ja uusia työntekijöitä koulutetaan nelivuotisessa raamattukoulussa. Aune Hynyn näkemys ihmisen auttamisesta kokonaisvaltaisesti hengen, sielun ja ruumiin osalta on toetutunut.
Haasteita monella tapaa
Intia on haasteellinen lähetyskenttä. Luonnonvoimat koettelevat kutsumusta. Tulvat, rankkasateet ja hirmumyrskyt tuhoavat milloin sadon, milloin rakennukset. Pyörremyrskyt ja hyökyaallot takaavat avuntarpeen jatkuvan ja orpoja riittävän. Loppua urakalle ei näy. Maa on myös poliittisesti epävakaa ja köyhyys on loputonta. Byrokratia on monimutkaista ja työlupien ja viisumien kanssa on jatkuvan paperisodan lisäksi alituista jännitystä. Aune Hyny saavutti työllään Andra Pradeshin osavaltion päättäjien luottamuksen ja oli arvostettu ja kunnioitettu viranomaisten taholta. Tästä kertoo pieni episodi suomalaisen kummiryhmän vierailulta viime helmikuussa. Kaupungissa oli päivän mittainen yleislakko jonka vuoksi mm. kaupungin ulosmenotiet olivat suljettuina. Teillä oli vartijoita, mutta kuljettajan noustua autosta ja selitettyä, että läheisiin kalastajakyliin tutustumaan pyrkivät kyydittävät olivat Ammagarun ja "Haini Schoolin" vieraita, tiesulut purettiin välittömästi ja seurueelle toivotettiin hyvää matkaa. Aune Hyny sai merkittäviä valtiollisia ja muita virallisia huomionosoituksia Intiassa olonsa 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 2001 sekä 90-vuotissyntymäpäivänään 19. toukokuuta 2004, jolloin myös Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja muisti Ammagarua onnittelusähkeellä.
Aune Hynyn henkilö
Millainen ihminen oli tämä Suomessa elämänsä loppumetreille asti varsin tuntemattomana pysynyt nainen? Vaasalainen äidinkielen lehtori Asta Tillander kirjoittaa parhaillaan Aune Hynyn elämäkertaa. "Aune Hyny oli vaatimaton ihminen, mutta ei niin vaatimaton, etteikö vaatinut itseltään mitään vaan hän oli määrätietoinen johtaja ja ahkera. Ensimmäisessä kahdeksan lapsen lastenkodissaan Aune Hyny oli niin kuin kuka tahansa äiti, joka huolehti kaikesta; ruuan laitosta, pyykin pesusta, sairaiden hoitamisesta ja vaatteiden ompelemisesta. Hän oli lujatahtoinen, älykäs ja huumorintajuinen ihminen, joka uhrasi henkilökohtaisen elämänsä kutsumukselleen", sanoo Tillander. Aune Hynyn vanhempien kuoltua vuonna 1964 iso maatila jaettiin neljän sisaruksen kesken. Aune käytti perintönsä lastenkotien rakentamiseen ja toimintaan. Myöhemmin hän sai lastenkoteihinsa mm. ulkoministeriön rahoitusta muiden Fida International lähetysjärjestön kohteiden tapaan. Aune Hyny halusi olla ensisijassa omillaan ja Jumalan avulla toimeen tuleva. Mieluiten hän kääntyi tarpeineen rukouksessa Jumalansa puoleen ja uskoi saavansa tarvitsemansa rahoituksen tavalla taikka toisella. Perusrahoitus toiminnalle on tullut vuosikymmenten ajan Oulun ja Pyhäjärven helluntaiseurakuntien säännöllisistä kannatusmaksuista, jotka muodostuvat uhrien lisäksi mm. Lähetyskirpputorin tuotosta ja lähetyspiirin panoksesta. Fida International on rahoittanut joitakin Hynylän rakennuksia sekä Aune Hynyn aloitteesta käynnistyneitä kyläprojekteja Machilipatnamin ympäristön kalastajakyliin.
Työsarkaa riittää
Aune Hyny teki yli puoli vuosisataa väsymättä työtä Intian lasten auttamiseksi. Hän luovutti päävastuun laajaksi paisuneesta työstään vasta viimeisinä vuosinaan Mirja Kaukiaiselle, joka on työskennellyt Hynylässä vuodesta 1974 lähtien. Työtä jatkavat edellä mainitun lisäksi Marja Viitanen ja Ritva Suhonen sekä paikalliset työntekijät. Jossain vaiheessa Aune Hyny olisi mahdollisesti ollut halukas palaamaan Suomeen vanhuudenpäiviään viettämään, mutta hän oli työkykyinen ja -haluinen niin iäkkääksi, että varsinaiset eläkepäivät ja vanhuuden lepo jäivät hänen kohdallaan hyvin lyhytaikaiseksi. Viimeisen elinvuotensa aikana Ammagarun terveys alkoi horjua ja hän sai muutamia tajuttomuuskohtauksia. Loppuvaiheessa Aune Hynyä hoidettiin hänen lastensa toimesta ympärivuorokautisesti siten, että hänellä oli kaksi hoitajaa 6 - 8 tunnin vuoroissa jatkuvasti vuoteensa vieressä. Vastaavaa "hoitotakuuta" suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei pystyne omille vanhuksilleen tarjoamaan. Alkuvuodesta Ammagarulla oli päiviä, jolloin hän ei jaksanut nousta vuoteestaan, mutta parempina hetkinä hän istui kotinsa kattoterassilla, josta hän näki yhden monista lastenkodeistaan, tuhannen hengen kotikirkkonsa sekä koulurakennuksensa. Loppuun asti hän iloitsi saavutuksistaan eikä katunut valintojaan eikä niistä maksamaansa hintaa. Lähes päivittäin Ammagarun luona vieraili lapsia, joille hänen kohtaamisensa oli juhlahetki. Iän sumentamat silmät syttyivät sanoinkuvaamattomaan säkenöintiin Ammagarun tervehtiessä pikku vieraitaan. Hän säilytti huumorinsa loppuun asti. Leikilliseen sävyyn hän oli vihainen suomalaiskummeille näiden vierailun lyhyydestä ja kuullessaan joukossa olevan oululaisia, hän ilmoitti matkustavansa näiden mukana vierailulle Ouluun. Keskustelu kävi sekä suomeksi, englanniksi että teluguksi ja aina yhtä vilkkaana. Andra Pradeshin Äiti Teresaksikin kutsuttu Ammagaru kuoli 28.5.2004 suomalaisten työtovereittensa ja joidenkin lastensa ympäröimänä. Hänet haudattiin omalle tontilleen seuraavana sunnuntaina. Aune Hynyn kohdalta työ on tullut päätökseen, mutta työtä Intiassa toki riittää.

Marjut Koskelan kirjoitus Hyvä Sanoma Extra lehdessä marraskuussa 2004


www.masula.net Aune Hynyn lastenkodit Intian Machilipatnamissa