MIKSI MITEN KUKA LASTENKODIT ILMOITTAUTUMINEN YHTEYSTIEDOT INFO  













Veikko Mannisen kirjoitus Ristin Voitto lehdessä 9.6.2004

AUNE HYNYN MUISTOKSI
Kaikkien Hynylän lasten ”Daddy” Veikko Manninen, kirjoitti 9.6.2004 Ristin Voitto lehteen muistokirjoituksen.
    Intian lähetysveteraani Aune Emilia Hyny siirtyi kotiin Herran luo rakastamassaan kutsumuksensa maassa 28. päivä toukokuuta. Hän ehti yhdeksän päivää aikaisemmin täyttää 90 vuotta. Ammagaru, kunnioitettu äiti syntyi Pyhäjärvellä Elias ja Erika Hynyn perheeseen. 12-vuotiaana hän muutti Ouluun, jossa nuorena neitokaisena sai armon kohdata Jeesuksen omana Vapahtajanaan. Lähetyspioneeri Toimi L. Yrjölän palavahenkisen lähetysjulistusta kuunnellessaan Aune sai lähetyskutsulleen varmistuksen. Hyvästä virastaan hän lähti Larsmon Lähetyskotiin kieltä opiskelemaan ja jatkoi vuonna 1947 Englantiin raamattukouluun ja sairaalatyöhön. Toisten lähtiessä kentilleen Aune hiukan murhemielin odotteli ovien avautumista. Hän sai Herralta sanan: "Minä lähetän sinut Intiaan ja siellä täytän kaikki sinun tarpeesi." Suomessa ei ymmärretty siinä vaiheessa Aunen lähtöä, ja vain viisi uskollista sisarta Oulusta oli Aunen ensimmäisenä tukijoukkona. Hän saapui 10.2.1951 Intiaan Suomen Helluntaiystävien ylläpitämään Armas Halosen johtamaan lastenkotiin. Siellä hän palveli vuoden veli Halosen USA:n matkan ajan. Sitten hän perusti oman pienen lastenkodin aivan uskonvaraisesti. Pienten alkujen päivistä on kasvanut suuri ja merkityksellinen työ. Aunen työn 50-vuotisjuhlissa 10.2.2001 kuultiin hänen kasvattaneen 3000 lasta aikuisuuteen ja hänen perustamissaan kouluissa oli käynyt siihen mennessä 30 000 oppilasta. Tällä hetkellä oppilaita on 1600 ja henkilökuntaa 50. Kuudessa lastenkodissa on nyt yhteensä 400 lasta. Evankelioimistyö käynnistyi myös, ja 1971 rekisteröitiin Full Gospel Churches of India, jonka työssä on 80 pastoria toimien yli 100 paikkakunnalla. Rukoushuoneita on monia kymmeniä, ja seurakunnissa 5000 kastettua uskovaa. 3-vuotinen raamattukoulu aloitti toimintansa vuonna 2000. Kun ensimmäisen kerran menin Intiaan ja näin jo silloin suuren lastenkodin ja, koulun, kyselin ihmeissäni, miten tämä kaikki on ollut mahdollista. Siihen Ammagaru vastasi: ”Kun olen nähnyt jonkun tarpeen ja Herra on kehottanut siihen vastaamaan, niin olen rukoillut ja Herra on lähettänyt varat.” Aune ei kirjoittanut kenellekään taloudellisista tarpeista. Jumala on täyttänyt lupauksensa. Varat ovat tulleet. Anja v. Bell, Aunen alkuajan tukijoita, vieraili kolme kuukautta puolisonsa kanssa Aunen luona. Kerran Aune kutsui Anjan rukoustaisteluun mukaan, kun oli tullut yllättävä ja suuri rahantarve. Aunen rukousasento oli kasvoillaan maata vasten ohuella olkimatolla. Siinä he rukoilivat, ja kolmannella tunnilla Aune sanoi voiton tulleen. Seuraavana päivänä tuli juuri tuo anottu summa ahvenanmaalaisilta liikemiehiltä, joista ei kai monikaan ollut ”meikäläisiä”. Pyhäsalmen seurakunnan vanhimmistossa oli keskusteltu rukoushuoneen rakennusvaiheessa, että lopetetaanko Intian työn kannatus rukoushuoneen velkojen maksamisen takia. Yksimielinen päätös oli ei. Intian kannatus kaksinkertaistettiin, ja velat hoituivat siinä ohessa. Aunen 70-vuotisjuhlissa pyhäsalmelaiset keräsivät suuren uhrin Aunen henkilökohtaisiin tarpeisiin. Sitä ei saanut käyttää muuhun. No äidin sydän on äidin sydän. Intiaan päästyään hän osti sadoille lapsille kunnon riisikupit, ettei heidän enää tarvinnut syödä palmun lehdiltä. Kerran Aune oli menossa viemään polkurikshan kyydissä ruokaa nälkäiselle perheelle. Hän kutsui rikshapojan myös syömään. "En tule, ne ovat alhaisempaa kastia kuin minä", oli pojan topakka toteamus. "Kuulehan poika, minä olen kaikkein korkeinta kastia; olen elävän Jumalan palvelija, ja jos minä menen, niin kyllähän sinäkin tulet." Aunen työtoverina on jo kolmatta vuosikymmentä (1974 alkaen) Rauman Helluntaiseurakunnan lähetti Mirja Kaukiainen, jonka vastuulla on suuri tyttökoti. Aunen voimien jo alettua heiketä Mirjan osaksi ovat tulleet monet hallinnollisetkin tehtävät. Tampereen seurakunnan lähetti Marja Viitanen toimi poikien Sanan opettajana ja muissakin tehtävissä. Nyt Aunen viimeisinä aikoina Marja sai olla hänen hoitajanaan ja apunaan. Kolmantena suomalaisena toimii Kuopion lähetti Ritva Suhonen, jonka vastuulla on pienten poikien koti. Nyt Ammagaru on päässyt kaipaamaansa lepoon. Rakastava sydän, joka oli saanut sykkiä Jumalan rakkauden valtaamana tuhansille, väsyi loppuun kuluneena. Viimeisten sykkeitten vaiheilla hän iloitsi pääsystään taivaan kotiin, mutta myös siitä, että uskolliset työtoverit jatkavat työtä - niin siellä Intiassa kuin myös täällä kotimaassa vastuunkantajina rukoillen, lähetysuhrein ja kummikannatuksin. Intian tavan mukaan jonkun viikon kuluttua maassa järjestetään vielä suuri Ammagarun muistojuhla, mutta itse Ammagaru on päässyt jo suurempiin juhliin. Siunaamme hänen valoisaa muistoaan ja kiitämme Jumalaa Aunen puhuttelevasta ja rohkaisevasta esimerkistä.

    Veikko Manninen
www.masula.net Aune Hynyn lastenkodit Intian Machilipatnamissa